![[personal profile]](https://www.dreamwidth.org/img/silk/identity/user.png){kind=small}
em64(orig. Fendre l'armure, suom. Lotta Toivanen)
Kirjastosta
Takakannesta:
"On ahdingossaan alkoholiin turvautuva leskiäiti, joka tutustuu toisen naisen roolissa rimpuilevaan pariisittareen. On kyyninen vakuutustarkastaja, joka joutuu selvittelemään kuusivuotiaiden konfliktia. On lähiötytön ja aristokraattipojan runollinen yhden yön kohtaaminen ja kahden keski-ikäisen miehen sukellus naamiot karistavaan ystävyyteen. Anna Gavaldan, Ranskan rakastetuimman novellitaiturin, säröiset henkilöhahmot yrittävät nähdä itsensä kirkkaasti, uskoutua, murtaa kuorensa. Tarinoista huokuu yksinäisyyden suru ja suuret menetykset, mutta Gavalda on aina pienen ihmisen puolella, täynnä toivoa ja hellyyttä. Lohikäärmetatutointi ja muita pintanaarmuja on täynnä surua ja suuria menetyksiä, mutta siinä on myös kirjailjalle ominaista hienovaraista pienen ihmisen ymmärrystä ja toivoa. Gavaldan maailmassa on aina ilahduttava, havahduttava, hivenen anarkistinen särmä. Ja säröt tekevät ihmisestä kiinnostavan - niin näissäkin teksteissä."
HelMet-haasteessa oli kohta, jossa kirjan nimessä tai kannessa on käärme. Yritin ensin lukea tähän Karin Smirnoffin Sokerikäärmeen, mutta se oli pakko jättää kesken. Lainasin sitten tämän tätä kohtaa varten. Kirja olikin miellyttävä yllätys, sillä Gavaldan novellit olivat hienoja pieniä kurkistuksia tavallisten ihmisten elämään. Ne olivat myös mukavan erilaisia, joistakin tarinoista olisi voinut lukea pidempäänkin.
Kirjastosta
Takakannesta:
"On ahdingossaan alkoholiin turvautuva leskiäiti, joka tutustuu toisen naisen roolissa rimpuilevaan pariisittareen. On kyyninen vakuutustarkastaja, joka joutuu selvittelemään kuusivuotiaiden konfliktia. On lähiötytön ja aristokraattipojan runollinen yhden yön kohtaaminen ja kahden keski-ikäisen miehen sukellus naamiot karistavaan ystävyyteen. Anna Gavaldan, Ranskan rakastetuimman novellitaiturin, säröiset henkilöhahmot yrittävät nähdä itsensä kirkkaasti, uskoutua, murtaa kuorensa. Tarinoista huokuu yksinäisyyden suru ja suuret menetykset, mutta Gavalda on aina pienen ihmisen puolella, täynnä toivoa ja hellyyttä. Lohikäärmetatutointi ja muita pintanaarmuja on täynnä surua ja suuria menetyksiä, mutta siinä on myös kirjailjalle ominaista hienovaraista pienen ihmisen ymmärrystä ja toivoa. Gavaldan maailmassa on aina ilahduttava, havahduttava, hivenen anarkistinen särmä. Ja säröt tekevät ihmisestä kiinnostavan - niin näissäkin teksteissä."
HelMet-haasteessa oli kohta, jossa kirjan nimessä tai kannessa on käärme. Yritin ensin lukea tähän Karin Smirnoffin Sokerikäärmeen, mutta se oli pakko jättää kesken. Lainasin sitten tämän tätä kohtaa varten. Kirja olikin miellyttävä yllätys, sillä Gavaldan novellit olivat hienoja pieniä kurkistuksia tavallisten ihmisten elämään. Ne olivat myös mukavan erilaisia, joistakin tarinoista olisi voinut lukea pidempäänkin.
